Helmikuun viimeinen

Tänään on vielä viikonlopun perään loistava syy herkutella, täytyyhän nyt laskiaistiistainakin pullaa syödä! Kävimmekin aamupäivällä mummolassa pullanpaistossa. Jotenkin siinä oli sormet niin jauhoissa, että kuvien ottaminen jäi. 

Nyt ajattelin kysellä, josko jollain olisi heittää juttuaiheita? Jotenkin vierastan postaus-sanaa. En tiedä miksi. Se on niin jotenkin olevinaan. :D mokoma. 

Kosmetiikka-fanina tarkoituksena on vinkata muutamasta ihanasta luonnonkosmetiikka-suosikista nyt ainakin.

-25 astetta, tuolloin olikin kovemmat pakkaset.

Kuvituksena kuvia tasan vuoden takaa. Koiruus näyttää aivan samalta ja tuo lumihulluuskin on kuosissaan, mutta mites tämä pieni neiti!

Pienet sormet <3

<3

Huomenna alkaa maaliskuu, ja jotenkin nyt näinä parina aurinkoisena päivänä siltä se on jo tuntunutkin. Linnut laulavat ihan taukoamatta, eikä enää luultavimmin tule ulkoilua rajoittavia pakkasia.  

-white

Laskiaissunnuntai

Tänä vuonna laskiaissunnuntaille osui kyllä mahtava sää, ainakin täällä meilläpäin. Nyt on tosin aurinkokin pilvien takana, mutta aamupäivällä saatiin tankattua d-vitamiinia ulkoillessa.
On mielestäni melkoinen onni, kun kymmenen minuutin kävelyllä pääsee täysin luonnonrauhaan, kuuntelemaan lintujen viserrystä peltojen keskellä.

Koiranomistajana varsinkin ilahduttaa, kun karvakamu pääsee päivittäin luontoon haistelemaan. Meidän koira ei ole tottunut keskustan vilinään, vaikka pennusta asti tasaisin väliajoin otettiin se kaupungille mukaan. Se pudottaa keskustassa koko olemuksensa matalammalle ja alkaa päämäärättömästi vetää. Kyllä sen siis voi ottaa ja on otettukin mukaan, mutta jos siltä kysyisi missä se parhaiten viihtyy, niin vastaus olisi päivänselvä. Haukku hiljaisemmille kaduille, tässä tapauksessa siis positiivinen :D

Pyllymäkeä.

Heitä jo!

Meidän ihan pian kolmevuotias pystykorvasheltti. Paras koira missään koskaan.

Nam nam, sanoi tyttö. Eikä ollut ainoa! <3

Ensi viikolla taitaa olla taas hieman märemmät ulkoilusäät. Maaliskuukin alkaa, kevät on jo pitkällä!
Ihanaa viikonlopun jatkoa!

-white

Kuvia meiltä

Kun nyt tässä kotona on tullut vietettyä aikaa tällä viikolla, niin nappasin muutaman kuvan tännekin meidän sairastuvalta.

Toimisto

Keittiöstä, voisinkin vinkata noista kirjoista jotka näkyvät tässä!

Soffa

Asumme rivitalossa, olen asunut aiemmin niin kerros-, kuin omakotitalossakin. Kaikissa on omat plussansa ja miinuksensa, tähän elämäntilanteeseen tämä on aivan täydellistä. On tilaa ja aina kavereita pihalla. Ulos on kiva lähteä, kun ei tarvitse yksin yrittää keksiä tytölle mielenkiintoista katsottavaa, toisten lasten seuraaminen on todella jännittävää! Ja koiramme nyt nauttii kun joku heittää lumipalloja!

Ihana virkattu matto on äitini käsialaa, kuten nuo ikkunalla roikkuvat "ensitossutkin".

Nämä kuvat on napattu tytön huoneesta. Hän nukkuu vielä meidän kanssa samassa huoneessa, mutta täällä on esimerkiksi vaatteet ja muut pienen tarvitsemat tavarat.
En voi sanoa, että lelut, koska eniten käytetyt on olohuoneessa. Sulassa sovussa  lattialle levitettynä koiran lelujen kanssa.

-white

So winter came back...!

Kaksi kokonaista päivää sisällä leikkien, ja se riitti. Hirmuinen röhä on, mutta aamulla ennen lounasta oli päästävä ulos ihmettelemään tuota lumimyräkkää.
Olihan sitä lunta. Pihalla "luistelujään" päällä. Melko vaarallista, varsinkin tuolle minille. Hupusta saa onneksi vaivihkaa pidettyä kiinni, jos ja kun iskee se hetki kun äitin kädestä ei oteta tukea, vaan itse liukastellaan mieluummin.

Tämä name itin toppahaalari on ollut kyllä super! Kovilla pakkasilla äitiyspakkauksen villahaalari alle, eikä ole neiti koskaan ollut kylmissään. Tytöllä on ulkoilutamineet melkeinpä nameitiltä, Reimalta ja Polarn o pyretiltä, kaikki todella hyviä.

Lounaaksi nappasimme mitä kaapista löytyi. Eat your greens!

Miehen huppari toimii hupparitunikana!

-white

Empimistä ja kuumeilua

Täällä on kuumemittari ollut kovalla käytöllä viime viikosta asti. Ensin mies sairasti, eilen tytöllä nousi kuume ja tänä aamuna itse heräsin kaktus kurkussa.

Sentään naapureiden viimeviikkoinen noro taisi ohittaa meidät. Sanoinpa ääneen...

Empimisellä viittasin tähän blogiin. Palo kirjoittaa ja jakaa kuvia arjesta on ollut minulla jo vuosia; muita blogeja seuratessani vain yltynyt, mutta jotenkin koen sen tavallaan hurjan hassuksi. Latailisi pähkäilyjä ja kuvia nyt kaikille nähtäväksi. Sitten tulee vielä se turvallisuus-puoli kaikkien nykyajan virusten ja hiippareiden vuoksi. 

Tämän vuoksi mietin pitkään, että kirjoittaisin tavallaan paljastamatta itseäni, ilman kuvaa. Sehän on kuitenkin se miksi muiden blogeista niin pidän. Erilaisista kauniista ja rohkeista naisista. Miehiä mitenkään sorsimatta, ei nyt vaan ole tullut yhtään koukuttavaa miehen pitämää blogia vastaan.

Joten. Kuvilla ja pähkäilyillä. 

-white